Pelityyppi: Urheilu- ja ajopelit
Julkaisija/kehittäjä: Black Bean Games/Milestone S.r.l.
Kotisivut: http://www.wrcthegame.com
Laitteistovaatimukset: Windows XP SP2, Vista tai Windows 7 käyttöjärjestelmä, Intel 2.4 GHz prosessori, 1 GB keskusmuistia, 3 GB kiintolevytilaa, 512 MB näytönohjain Pixel Shader 3:lla, DirectX 9 yhteensopiva äänikortti, DirectX:n versio 9.0c
Testattu: Windows 7, Intel Core 2 Quad, 4Gt RAM, Nvidia GTS250
Arvosteluversio: Lehdistöversio
Muut alustat: PS3

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Ralli on perinteisesti ollut suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoisimpia moottoriurheilulajeja, onhan satojen sorateiden maamme tuottanut maailmalle lukuisia lajin legendoja. Mäkisten ja kankkusten seuraan voi yrittää lyöttäytyä kotisohvalta käsin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen ihan virallisen WRC-pelin parissa.

Pelissä ajetaan myös Suomessa, jos opastekylttejä on uskominen.

Simulaatiopelien tekeminen on todennäköisesti äärimmäisen epäkiitollista puuhaa. Pääosin simulaattorien kohdeyleisö tapaa olemaan varsin pieni, sillä äärimmilleen viety realismi tarkoittaa yleensä sitä, että hauskuudesta on jouduttu karsimaan. Ehkä tämän takia WRC-pelin italialainen kehittäjä Milestone onkin päätynyt tekemään pelistään kevyttä sunnuntaisuhailua, mikä ei olisi välttämättä huono asia, ellei oikeastaan kaikilla osa-alueilla olisi rymytty yli aidan matalimmasta kohdasta.

Virallisen rallin maailmanmestaruussarjan lisenssin ansiosta peli sisältää kaikki tämän rallikauden viralliset osakilpailut. Tosiasiassa peli sisältää lähinnä rallien nimet, sillä erikoiskokeita jokainen ralli sisältää vain kuusi, kun esimerkiksi tämänvuotisessa Neste Oil Rally Finlandissa ajettiin kahdeksantoista erikoiskoetta. Erikoiskokeiden mitat on myös tiivistetty sohvaperunoille sopivaan muotoon, sillä keskivertopätkällä aikaa vierähtää vain muutamia minuutteja. Tämä on toisaalta ihan ymmärrettävää, sillä rallien pituuden vuoksi erikoiskokeiden uskollinen mallintaminen olisi kohtuuton urakka varsinkin pienelle studiolle.

Ratasuunnittelussa on laiskoteltu muutenkin, sillä osuuksien välillä on vain vähän vaihtelua, jonka ansiosta valtaosan peliajasta tuntui, kuin olisin ajanut samoja teitä vain maisemien vaihtuessa. On siis turha toivoa, että rallien erikoispiirteitä olisi viitsitty peliin mallintaa. Jyväskylässä ajettavan rallin maisemat tunnistaa etäisesti suomalaisiksi opastekylttien ja oikean rallin sponsorien mainosten avulla. Toki suomalaisten teiden varsilla on metsää, mutta siihenpä yhtäläisyydet suurimmaksi osaksi jäävätkin. Tiet ovat todellisuudesta poiketen todella leveitä, eikä erikoiskokeilta tuttuja ojia ole teiden varsilla lainkaan.

Rallifiilistä romuttavat myös muut pöhköt kenttäsuunnitteluratkaisut, sillä esimerkiksi Ruotsin lumirallissa teitä vierustavat lumivallit muodostavat läpipääsemättömän esteen, josta voi vaikka tarvittaessa ottaa tukea. Myös aidat ja puut on pelissä tehty läpitunkemattomasta materiaalista, joten esteet eivät ole moksiskaan ralliohjuksen osumista.

Kolaroinnin merkittävin vaikutus on näkyvyyden heikkeneminen.

WRC saa sapiskaa myös ajotuntumastaan. Kaikkia autoluokkia yhdistää tunnottomuus, jonka ansiosta tuntuu kuin ohjailisi ilmatyynyalusta, tosin sillä poikkeuksella, että ilmatyynyaluksen ohjaaminen olisi todennäköisesti hauskaa. Erilaiset alustat luovat kuitenkin vaikutelman ajotuntuman vaihtelusta, joten täysin myttyyn ei ajomallinnus ole mennyt.

Peliin on myös tehty epämääräinen vaurionmallinnus, jolla on kuitenkin lähinnä kosmeettisia vaikutuksia. Realistisimmilla asetuksilla ajoneuvon saa mällätä satasen vauhdista betoniporsaaseen ja pyöräyttää kolmesti katon kautta ympäri, eikä ajettavuudessa huomaa hieman hitaampaa nopeutta suurempaa eroa. Jos auton tuhoamisyrityksiä jatkaa määrätietoisesti, saattaa jossain vaiheessa saada yksittäisiä vaihteita rikki, mutta keskeyttämiskuntoon en saanut autoa sitten millään. Rikkomista tosin vaikeutti pelin tapa avittaa liian kauas tiestä ajautunut pelaaja ystävällisesti takaisin reitilleen, joten menopeliä ei voi päräyttää järveen jäähtymään eikä kallionkielekkeeltä alas.

Grafiikka ei ole välttämättä olennainen osa pelielämystä, sillä vanhentuneen näköinen peli voi olla edelleen viihdyttävä tai muilla tavoin säväyttävä kokemus, ja hyvä pelattavuus voi pelastaa rumemmankin pelin. WRC:n tapauksessa pelastuksesta ei varsinaisesti ole toivoa, sillä pelin ulkoasu on muidenkin osa-alueiden tapaan taattua kakkoslaatua. Paikoin peli näyttää ihan siedettävältä, mutta vertailua nykyaikaisiin peleihin se ei oikein kestä. Suurimman osan ajasta peli näyttää kuitenkin kilpailevan puolen vuosikymmenen takaisten julkaisujen kanssa, eikä sekään kisa kulje erityisen vahvasti.

Pelin äänimaailma on myös hieman mitäänsanomattoman oloinen, sillä moottorit tuntuvat mörisevän varsin monotoniseen sävyyn, eikä ympäristöstäkään tunnu irtoavan tunnelmaa äänien muodossa.

Musiikkiraita sisältää muutamia renkutuksia, jotka onneksi soivat lähinnä uusintojen ja alkuvideon taustalla. Kartturin nuoteissakaan ei ole pyritty realismiin, mutta valitettavan usein ohjeissa neuvotaan ajamaan liian hiljaa, ja osa nuoteista jää kokonaan kuulematta. Lisäksi kartturi saattaa kysellä esimerkiksi moottorivian tullen, pitäisikö konehuoneesta kuulua tuollainen ääni. Ei tietenkään pitäisi, senkin torspo.

B-ryhmässä on aitoa rallimeininkiä.

Yksittäisten erikoiskokeiden ja rallien lisäksi WRC:ssä voi myös rakentaa oman ralliuransa. Kuninkuusluokka WRC:n sijaan ura alkaa junioriluokan etuvetojen ratista, josta noustaan pikkuhiljaa tehokkaampien menopelien kyytiin. Uratilassa ajetaan erikoiskokeita ja ralleja muiden ilmeisen satunnaisesti luotujen kuljettajien(suosikkinani todella uskottavaa nimeä kantava suomalainen Marten Päivärinta) aikoja vastaan, ja seuraavalle tasolle edetään vasta kun minimitavoitteet on saavutettu. Samaa erikoiskoetta saattaa siis joutua jankkaamaan uudestaan ja uudestaan, jos sijoitus ei ole tarpeeksi hyvä. Uratilan sijoituksista maksetaan krediittejä, joita voi käyttää uusien autojen ostamiseen.

Ralleja ajettaessa erikoiskokeiden välillä on hallittava varikkotiimin ajankäyttöä. Jos kosla on totaalisen tuusannuuskana, eivät mekaanikot ehdi laittamaan kaikkea kuntoon. Pelaajan on siis omien mieltymystensä mukaan valittava, vaihdetaanko erikoista kirskutusta pitävä vaihdelaatikko uuteen vai pitäisikö edellisellä "eekoolla" kadonneelle kuskin ovelle tehdä sittenkin jotain. Kuten aikaisemmin kerroinkin, on etenkin pienemmillä vaurioilla niin vähän merkitystä ajettavuuden kannalta, että valinnoista häviää merkittävyyden tunne.

Ehkäpä pelin parhaimpana ominaisuutena ajoneuvovalikoimassa on mukana myös legendaarinen ihmisentappokalusto, 80-luvulta tuttu B-ryhmä. Näissä menopeleissä hevosvoimia on vaatimattomasti lähes kaksinkertainen määrä nykyisiin nössöautoihin verrattuna, ja ajettavuudessa on sellaista poikamaista holtittomuuden tunnetta. B-ryhmä lopetettiinkin vuonna 1986 vain neljän vuoden jälkeen hengenvaarallisuutensa takia.

Vaikka WRC:ltä ei odottaisi epärealistista kaahailupeliä kummempaa, on lopputulos siltikin pettymys. Pelin pahin ongelma on siinä, ettei se tee oikein mitään kunnolla. Kolikkopelihenkiseksi kevytkaahailuksi se on auttamattoman tylsä, mutta simulaatioksi naurettavan epärealistinen. Molempien lajityyppien ystävien kannattaa suunnata katseensa muihin rallipeleihin, sillä parempia vaihtoehtoja löytyy valitettavasti lähes kymmenen vuoden takaa.

Jukka Moilanen... poisti WRC:n ja asensi tilalle Richard Burns Rallyn.


Keskustele pelistä Peliplaneetan foorumeilla!