Bethesdan
Elder Scrolls -pelisarja on lähes koko parikymmenvuotisen historiansa ajan jakanut mielipiteet vahvasti. Siinä missä monet ovat arvostaneet sen laajuutta ja monipuolista hahmonkehitysjärjestelmää, lähes yhtä monet ovat arvostelleet sen onttojen hahmojen täyttämiä kaupunkeja ja sisällön yksipuolisuutta.
Jo lokakuussa testaamamme pelin keskeneräinen versio kuitenkin todisti, että pelisarjaa sen alusta asti tehnyt Bethesda on viimeinkin kuunnellut kritiikkiä. Firma on nimittäin käynyt pelisarjan iänikuisiin ongelmiin kiinni suorastaan ihailtavalla tarmokkuudella, ja lopputuloksena onkin jotain aivan muuta kuin taas uusi
Elder Scrolls.
 |
| Lohikäärmeet eivät Skyrimissä ole mikään harvinainen tuttavuus, vaan suomuisia kiusankappaleita joutuu hätistelemään jo lähes alkumetreiltä saakka. Pelin edetessä myös lohikäärmeistä tulee vastaan vahvempia versioita. |
Elder Scrolls -sarjan viides osa
Skyrim sijoittuu ei-niin-kovin yllättävästi pelisarjan näyttämönä toimivan Tamrielin fantasiamaailman samannimiseen provinssiin. Skyrim on lumipeitteinen ja vihamielinen mutta ilmastostaan huolimatta varsin tiheästi asutettu alue, jonka asukkaista suurin osa on viikingeistä mytologiansa ja ulkonäkönsä puolesta paljon ammentavia nordeja.
Päätarina on ollut
Elder Scrolls -sarjan peleissä yleensä omalla tavallaan toissijainen juttu, mutta
Skyrim tekee tähän poikkeuksen hyvässä mielessä. Vaikka pelaajan ei edelleenkään millään tasolla ole pakko seurata päätarinaa, se on tällä kertaa huomattavasti aiempaa houkuttelevampi vaihtoehto.
Esimerkiksi sarjan edellisen osan
Oblivionin tarinan seuraaminen lähinnä vaikeutti pelaajan etenemistä, mutta
Skyrimin mystisten lohikäärmeiden paluuseen liittyvä tarina on hyvin kirjoitettu. Lisäksi se tarjoaa pelaajalle varsin käyttökelpoisia esineitä ja ominaisuuksia.
Se kuitenkin on tuttua ja turvallista, että varsinainen päätarina on vain pintaraapaisu koko pelin sisältöön. Nordien ja provinssissa jalansijansa vahvistamisesta haaveilevan imperiumin välinen konflikti on toinen merkittävä sisältöä ja ongelmia luova tekijä, mutta sen lisäksi pelissä on erilaista tekemistä valehtelematta satojen tuntien edestä.
Merkitystä maailmaan
Vaikka
Elder Scrollsien sisällön kehityskaari onkin viime vuosina ollut selkeästi parempaan suuntaan, oli vielä sarjan neljäs osa
Oblivion surullisen kuuluisa muutamaa repliikkiä viljelevien täytehahmojen kansoittamista kaupungeistaan ja siitä, että järkevää tekemistä joutui yleensä etsimään tosissaan.
 |
| Hahmonkehitysjärjestelmän uusi ydin ovat taitojen alaiset perk-puut, jotka tarjoavat erilaisia taitojen käyttöä halventavia tai niitä tehostavia ominaisuuksia. Muun muassa. |
Skyrim tuo tähän kaavaan kuitenkin suorastaan hämmentävän muutoksen. Jokainen nimetty
Skyrimin hahmo nimittäin tarjoaa tavalla tai toisella uniikkia vuoropuhelua, ja peli johdattelee pelaajaa fiksusti erilaisten tehtävien pariin sekä näiden henkilöiden antamien vihjeiden että kadulla satunnaisesti keskenään keskustelevien kansalaisten kautta.
Lopputulos on perinteiseen
Elder Scrolls -toteutukseen tottuneelle suorastaan hämmentävä. Maailma tuntuu selkeästi elävältä ja hengittävältä, ei TES-editorilla leikkiville modaajille rakennetulta hiekkalaatikolta. Tämä on loistavaa kuultavaa erityisesti konsolipelaajille, joille pelisarjan vahva muokattavuus ei ole varsinaisesti mikään lohtu.
Uniikkien hahmojen määrän monikymmenkertaistuminen ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita sitä, että sisältöä olisi mitenkään vähän, vaan oikeastaan juuri päinvastoin. Sisältöä on mukana suorastaan hengästyttävä määrä. Asutuskeskukset ovat kyllä astetta tiiviimpiä ja pienempiä, mutta toisaalta tämä vähentää päämäärätöntä haahuilua.
 |
| Skyrimiä hallitsevat parhaimmillaan kilometrien korkuiset vuoret, ja näkymät ovatkin tuon tuosta todella vaikuttavia. |
Lisäksi
Skyrim tarjoaa avoimen maailman roolipeleille tuiki tärkeää tutkimisen riemua aivan uskomattomissa määrissä. Selkeästi kartalle merkittyyn kohteeseen matkaaminen voi venyä tuntikausia ihan vain siksi, että matkalle sattuvat, aiemmin merkkaamattomat luolastot houkuttelevat tutkimaan. Luolastojen koko vaihtelee nopeista vartin kevyistä rykäisyistä useampia tunteja nieleviin, moniin alueisiin jaettuihin massiivisiin komplekseihin.
Konsoleiden ehdoilla
Skyrim on jo Bethesdan itsensäkin mukaan tehty konsoleiden ehdoilla, ja valitettavasti tämä jää pc-pelaajien tappioksi. DX10/11-korkearesoluutiotekstuureita ei ainakaan vielä tässä vaiheessa ole saatavilla, mutta toisaalta peli kyllä näyttää pc:llä edelleen paljon konsoliversiota paremmalta, ja kumma kyllä myös pyörii paljon paremmin kuin jo vanhaksi ehtinyt
Oblivion.
Toinen konsolipainotus näkyy ohjauksessa. Pelin näppis- ja hiiriohjaus on nimittäin selkeästi ollut kehitysprojektissa sivuosassa. Itse en kuitenkaan antanut asian häiritä, sillä peli tukee täysin ongelmitta koneeseen kiinni iskettyä Xbox 360:n ohjainta, jolla pelaaminen sujui loistavasti ja paremmin kuin perusyhdistelmällä ikinä.
Loitsujen ja aseiden kelaaminen ei tosin onnistu tuosta vaan, vaan vaatii erillisen, tosin pelin tauottavan Favourites-valikon pläräämistä. Kelaamisominaisuudesta luopuminen tosin selittynee sillä, että nyt pelaajan on varustettava aseet, kilvet ja loitsut yksittäisiin käsiin, joita myös käytetään erikseen. Uusi järjestelmä tuo taisteluun toisaalta uusia ja jännittäviä vaihtoehtoja, kuten loitsujen tuplataikomisen tai kahden aseen samanaikaisen käytön.
Varoituksen sana ohjaimittomille: alkuperäisten näppäinasetusten muokkaaminen on kuulemma aiheuttanut yllättäviä pulmia, joten näppisohjausta käyttävien lienee syytä tyytyä perusasetuksiin tai odottaa päivitystä.
 |
| Varsinkaan Skyrimin pääasiallisina asukkaina toimivat nordit eivät ole mitään kauneuskuningattaria, mutta pc-version omistajille tarjolla on jo lukuisia hahmojen kasvoja silottelevia epävirallisia laajennuksia. |
Parista pelin laadukkuuden rinnalla onnettomasta ongelmastaan huolimatta Skyrim on parasta tietokoneroolipelaamista miesmuistiin. Se tarjoaa kaiken sen, mitä
Elder Scrolls -sarjan edustajilta on totuttu odottamaan jo ennestään: laajan maailman, syvällisen ja joustavan hahmokehityksen sekä monipuolisen muokattavuuden.
Tämän lisäksi se nostaa itsensä täysin eri tasolle sarjan aiempiin peleihin nähden:
Skyrim onnistuu tarjoamaan merkityksellisen, mukaansatempaavan ja elävän fantasiamaailman, ja jopa varsinaista hahmonkehitystä on hiottu tasapainottamalla eri pelityylejä, yksinkertaistamalla ominaisuusjärjestelmää ja tuomalla monipuolisuutta taitokohtaisilla erikoisominaisuuksilla. Lopputulos on tavallaan yksinkertainen mutta toisaalta häkellyttävän monipuolinen - ja kaikin puolin erinomainen.
Tero Lehtiniemi... on aiemmin suhtautunut
Elder Scrolls -sarjaan hieman nihkeästi. Ei enää.
