Anno on ollut
Settlersin ohella se toinen valtionrakentelupeli. Näissä peleissä aloitetaan parilla mökillä, pellolla ja puunhakkaajalla, ja lopulta on linna pystyssä ja armeijat marssimassa - jos siis onnistuu suunnittelemaan valtionsa rakenteen kunnolla. Settlersit ovat viime aikoina olleet alamaissa, mutta
Annot ovat hiljalleen porskuttaneet omaa tietään, joka nyt on johtanut Ubisoftin talliin.
Saaristolaiselämää
Anno-pelien tavaramerkkinä on aina ollut saaristo, jossa kaikkea ei voi kasvattaa yhdellä saarella ja merikuljetuksilla on tärkeä osa. Purjelaivat on nyt hylätty, mutta
Annon onneksi tulevaisuudessa napajäätiköt sulavat, ja mitäpä muutakaan olisi tulvan jälkeen jäljellä kuin saaristoja, joille pitää rakentaa asuinpaikkoja selviytyneille. Uutuutena nyt voi sukeltaa myös pinnan alle, missä vedenalaiset tasangot odottavat asuttajaansa.
 |
| Imperiuminsa voi levittää myös meren alle, josta saadaan eri resursseja. |
Perinteiset valtiot eivät selvinneet tulvasta, vaan maapallon uusjakoa ovat suorittamassa riistokapitalistit, viherpiipertäjät ja tiede-eliitti. Osapuolet eivät eroa toisistaan paljoa, mutta ne ovat hauskasti tyypiteltyjä. Siinä missä teollisuuspamppujen työvoimalle tarjotaan kaljaa, pikaruokaa ja kasinoita, Eedenin lapset nauttivat teetä, terveysruokaa ja konsertteja.
Itse pelaaminen on hyvin paljon edellisten
Annojen kaltaista, ja se perustuu tiukasti määriteltyihin rakennusjärjestyksiin. Asukasmäärän kasvaessa rakennettaviksi avautuu tuotantolaitoksia, joiden tuotteita saatuaan asukkaat päivittyvät parempiin. Siinä sivussa huolehditaan energian saannista, rakentelun raaka-aineiden tuottamisesta ja asutettujen saarien ekologisesta tasapainosta - liikaa asutusta ja tehtaita, niin happosade tärvelee viljelmät.
 |
| Taistelu on edelleen hidasta nitkutusta. Tässä tuhotaan terroristien tukikohtaa. |
Resurssimalli on edelleen antelias ja tuotantoketjut lyhyitä. Yhteen varastoon kannettu tavara on saman tien käytettävissä saaren toisella puolella. Paljon ei siis tarvitse rakennusten sijoittelulla päätään vaivata, kunhan oppii rakentamaan asutuskeskuksen aina samalla kaavalla. Samalla nostaa taas päätään rakentelupelien peruspulma eli tilanne, jossa vain istutaan ja odotellaan, että jotain tapahtuisi tai jokin ehto täyttyisi.
Annoon saa edelleen upotettua tunteja peliaikaa, mutta se ei aina ole kovin intensiivistä. Joskus aikoinaan tämä luppoaika käytettiin hellyttävien kansalaisten seuraamiseen ja heidän huoliensa kuuntelemiseen, mutta vaikka
Anno onkin pätevän näköinen ja kuuloinen, ei animaatioissa ole paljoa katseltavaa.
Samalla kanavalla
Ubisoft on ahkerasti siirtänyt pelejään oman sosiaalisen palvelunsa alle, eikä
Anno ole mikään poikkeus. Pelaaja luo nyt palvelimelle oman avatarinsa, joka on eräänlaisen kolonisaatiolaivan kapteeni. Tämä tyyppi voi sitten heittää keikkaa eri osapuolille pelaajan mieltymysten mukaan. Palvelusten seurauksena maine osapuolten silmissä kasvaa ja hahmo saa ylennyksiä, joihin liittyy erilaisia bonuksia, kuten parempia rakennuksia.
Tarjolla on kampanja, joka on vain turhan pitkä opetusosio, sekä kourallinen juonellisia tehtäviä. Pelaamisen ydin on edelleen avoimessa hiekkalaatikossa, jonka asetuksia saa riittävästi muokata mieleisekseen. Toisessa päässä on rauhallista rakentelua, toisessa kipakka kilpajuoksu tekoälyn ohjaamia valtioita vastaan merirosvojen sotkiessa suunnitelmia. Tehtäviä voi myös pelata enintään neljän pelaajan moninpelissä.
 |
| Tässä kennostossa munamieskin olisi kuin kotonaan. Kaupunkisuunnittelun ei tarvitse olla kovin luovaa. |
Kapteenin ansaitsemat rahat eivät kulkeudu tehtävästä toiseen, vaan pelaaja kerää lisenssejä, joilla tehtävissä voi lunastaa bonuksia, kuten uusia kasveja tai lisätehoa tuotantoon. Pelaajan laivoihin voi myös ostaa lisäosia, jotka parantavat niiden taistelukelpoisuutta. Perinteisesti rakentelupeleissä taisteleminen on ollut tylsää nitkuttamista vailla suurempia strategian mahdollisuuksia, eikä
Anno ole tässä mikään poikkeus, joten pienikin muutos taistelun mielenkiintoisuuden lisäämiseksi on tervetullutta.
Dailyt ja grindit
Pelaajien hahmot elävät jaetussa maailmassa, mikä tarkoittaa sitä, että pelaajat voivat äänestää erilaisista globaaleista säännöistä, kuten annetaanko bonuksia tuotantolaitoksille vai ympäristörasitusta vähentäville rakennelmille. Ainakin Annon maailmassa vihreät arvot tuntuvat olevan hyvässä nosteessa.
Pelaajien yhteisöllisyyttä hyödynnetään myös world eventeissä eli rajoitetun ajan tarjolla olevissa tehtäväketjuissa. Peli pitää kirjaa siitä, kuinka innolla pelaajat käyvät tuhoamassa kaapattujen ydinaseiden laukaisusiiloja. Vielä on epäselvää, miten eventin lopputulos maailmaan vaikuttaa, mutta ainakin pohja jonkinlaiseen MMO-tarinankerrontaan on olemassa.
 |
| Tämänkertaisessa juonitehtävässä pelaajien tulee yhdessä pysäyttää ydinaseita kaapanneet terroristit. |
Kaiken kaikkiaan sosiaalisesta osasta jää vähän laimea fiilis. On toki kivaa, että pelaamisesta pidetään kirjaa ja siihen tulee jonkinlaista jatkuvuutta, mutta ei se riitä syyksi
Annon kaltaisen rutkasti aikaa vievän pelin pelaamiselle. Jos taas tykkää
Annon kaltaisista peleistä, ei sosiaalista aspektia tarvitse ja käteen jää aika vähän pelillisiä uudistuksia.
Anno-pelit ovat edelleen rakentelupelien kärkikastia, eikä hyppy tulevaisuuteen ole tätä muuttanut. Pelisarjasta pitävät saavat edelleen sitä, mitä odottavatkin.
Panu "Ego" Alku… on pelannut sekä
Settlersiä että
Alfa Centauria. Ja nyt molempia yhdessä.
