Marvel-sarjakuvahahmot ja klassiset Capcom-pelihahmot vastakkain asettava
Marvel vs. Capcom 2 on yksi kaikkien aikojen rakastetuimpia ja pelatuimpia 2d-mätkintäpelejä. Viime vuonna julkaistu kolmososa oli monessa mielessä pelille arvoisensa jatko-osa, mutta se kärsi suhteellisen pienestä taistelijoiden määrästä ja erilaisten pelitilojen puutteesta.
Nyt julkaistu
Ultimate Marvel vs. Capcom 3 pyrkii paikkaamaan näistä puutteista erityisesti taistelijoiden määrää, ja samalla se hioo pois monia peliä vakavaotteisemmin pelaavien huomaamia tasapaino-ongelmia. Yhdeksän kuukautta on silti varsin lyhyt aika, mutta todennäköisesti kiirehdinnän tarkoituksena on ollut Dark Phoenixin epätasapainoisuuden korjaaminen.
Kaikki ei kuitenkaan ole aivan näin ruusuista, ja pian esiteltävistä syistä johtuen onkin helppo miettiä, oliko pelin julkaiseminen tässä muodossa lainkaan tarpeellista.
 |
| Yksittäisen hahmon hallinta ei riitä vaan, joukkueen eri jäsenten heikkoudet ja vahvuudet on otettava huomioon. |
Marvel vs. Capcom on pohjimmiltaan suhteellisen perinteinen eri universumeita yhdistävä mätkintä. Taistelijoista muodostetaan kolmen joukkueita, joita sitten taktisesti vaihdellaan, tai sivussa olevia taistelijoita käytetään huisin tehokkaisiin erikoishyökkäyksiin.
Monille pelisarjan faneille tärkeimpiä uudistuksia ovat hahmojen tasapainotukset. Legendaarisen murhaavaa Dark Phoenixia on heikennetty, samoin keskimääräistä ylivoimaisemmiksi havaittua Wolverinea, Weskeriä ja Akumaa. Samalla monia heikommiksi lenkeiksi jääneitä hahmoja on tehostettu, ja monet ovat saaneet uusia liikkeitä.
Entisen 36 pelattavan hahmon rinnalle on tuotu peräti kaksitoista uutta, kuusi kummaltakin rintamalta. Uudet hahmot ovat pääsääntöisesti varsin tervetulleita, ja esimerkiksi
Dead Rising -sankari Frank Westin vihollisen liikkeiden kuvaamiseen perustuva taistelumekaniikka on hauska ja oivaltava.
 |
| Kaksitoista uuttaa taistelijaa ovat poikkeuksetta tervetulleita tuttavuuksia. |
Toisaalta taas esimerkiksi asianajaja Phoenix Wright on uusista hahmoista suorastaan käsittämätön. Papereitaan pyörittelevä ja todisteita keräävä Phoenix on suurimman osan peliajasta todella haavoittuvainen ja vaatii sekä muiden tiimin hahmojen assistien ja Maya-apulaisen luovaa käyttöä.
Jo valmiiksi monimutkaisessa ja vaativassa pelissä täysin uudentyyppisen ja vaihe vaiheelta etenevän mekaniikan opettelu tuntuu tarpeettoman raskaalta. Toisaalta taas ratkaisu kuvastaa hyvin Phoenixin toimintaa oikeussaleissa: aluksi täysin heikoilla aloittavasta ressukasta tulee oikeissa käsissä ja ajan myötä kaiken vastustuksen murtava peto, ja lopputilassaan Phoenix onkin yksi pelin pelottavimmista vastustajista – jos selviää hengissä siihen asti.
Muuten uudet tulokkaat ovat varsin tervetulleita ja tasapainoisia ottelijoita. Mukana ovat niin Nemesis, Doctor Strange, Firebrand kuin Hawkeyekin. Varsin omituisesti uusien lisäysten joukosta ei kuitenkaan löydy kahta ladattavaa pelihahmoa eli Jill Kellyä ja Shuma-Gorathia. Ne on edelleen ladattava rahaa vastaan, mikä jo pelin luonteen ja yleisen sisällön vuoksi tuntuu käsittämättömältä ratkaisulta.
Luuta, ei lihaa
Ladattavien ja uusien hahmojen myötä
Ultimate Marvel vs. Capcom 3:n taistelijakatras kasvaa varsin kunnioitettavaan viiteenkymmeneen, minkä luulisi riittävän kaikille. Toiseen kolmososan saamaan kritiikkiin eli pelitilojen vähyyteen Ultimate ei vastaa aivan samalla mitalla. Uusi luvattu Heroes and Heralds -pelitila ei tätä kirjoitettaessa vielä ollut ilmestynyt, ja ainoa uusia oikea pelitila on Spectator, jossa pelaajat voivat katsoa netin kautta toisten pelaajien taistelua. Toisaalta osaavien pelaajien katselu onkin yksi sarjan ehkä nautinnollisimpia elementtejä, jos ei siis itse ole niin hyvä.
 |
| Pelin 2d-taide on muikeaa, ja osaavien pelaajien välinen taistelu on huikeaa katsottavaa. |
Vaikka pelin Mission-pelitila onkin suhteellisen hyvä opettamaan yksittäisten hahmojen saloja, Capcom on selkeästi missannut pelinsä olennaisimman opettelua vaativan pointin: koko homman juju on kolmen valitun hahmon yhteispeli, jolla yksittäiset heikkoudet pyritään kompensoimaan. Koska tällaiseen ei ole mitään oikeaa opetustilaa, on ainoa todellinen vaihtoehto moninpeleissä harrastettavat turpakäräjät, mikä ei ole kovinkaan palkitsevaa.
Joka tapauksessa Ultimate
Marvel vs. Capcom 3 tuntuu hieman turhalta levyjulkaisulta – kaikki sen uudistukset olisi voinut lanseerata myös latauspakettina, eikä kahta aiemmin ladattavana ollutta hahmoa ole edes viitsitty lisätä levylle. Lisäksi sen merkittävin uudistus eli Heroes and Heralds ei edes ehtinyt mukaan pelin julkaisuun.
Lisäksi kiire näkyy ja haisee. Vaikka vanhoja epätasapainoisuuksia onkin korjattu, on samalla esitelty nippu uusia. YouTube on pullollaan uusia, käytännössä torjumattomia yli sadan osuman komboja, joiden korjaamiseksi saamme todennäköisesti taas pian uuden pelin.
 |
| Kymmenien, jopa satojen hyökkäyksien kombot ja älyttömät megahyökkäykset ovat pelissä arkipäivää. |
Uusien pelaajien houkuttelu
Ultimate-paketilla on pelaajamateriaalin yleisen pätevyyden vuoksi hyvin epätodennäköistä, ja suurimmaksi pelin kohderyhmäksi jäävätkin vanhan pelin omistajat. Tämä voi monien mielestä tuntua jonkin sortin kusetukselta, ja siltä se hieman haisee myös allekirjoittaneesta.
Ultimate Marvel vs. Capcom 3 on sinänsä hyvän pelin laadukkaampi versiointi, mutta julkaisuna epätarkoituksenmukainen ja suoranainen epäkunnioituksen osoitus pelin faniyhteisölle.
Tero Lehtiniemi... haaveilee Kitty Prydestä "sillai".
