Ottakaa maailman kartta. Näyttää melkoiselta palapeliltä jo pelkkinä valtioina, eikö totta? Saati sitten niiden sisällä: Paikallishallinnot, läänit, kunnat, kaupungit tai vaikkapa heimorajat. Tällaista on erittäin vaikea vakaissakin oloissa pitää yhtenäisenä kokonaisuutena. Entäs sitten kun sotketaan joukkoon kapinointia, sisäisiä sotia, politikointia, taloudellista epävakautta ja uskontokuntien välisiä kiistoja? Taitaa olla todellisuutta monessakin kolkassa maailmaa tänäkin päivänä. Mutta Europa Universalis II kokoaa sen strategiapeliksi, edeltäjänsä tavoin.
 |
| Kapinalliset työllistävät muutoin rauhallista hetkeä. Onneksi homma on hallinnassa. |
Europa Universalis II laajentaa ajanjaksoa hiukan edeltäjäänsä nähden kattaen nyt melko tarkasti 400 vuoden ajanjakson 1400-luvun alkupuolelta 1800-luvun alkuun. Ensivaikutelma pelistä on edelleen lautapelimäinen ja erilaiset kirjavat karttanäkymät todella tuovat mieleen aiemmin mainitun palapelin. Erona vain on se, että palapeli on osittain kasattu ja pelaajan tehtävä on laajentaa ja muokata sitä - tai vähintään pitää se koossa. Konkreettisesti kyseessä ei kuitenkaan ole palapeli vaan varsin antaumuksella tehty reaaliaikastrategia, joka ammentaa lähtökohdat tarinaansa todellisista historian tapahtumista, ja peilaa niitä hyvin läpi koko pelin aikaskaalan. Nyt tarjotaan oikeasti mahdollisuus muokata historiaa! Tosin vain pelissä, eihän Ruotsi-Suomi tainnut koskaan koko Venäjää valloittaa, mutta väliäkö sillä - Europa Universalis II -pelissä sitäkin sopii yrittää.
Sotimista ja nahistelua mutta paljon muutakin
Strategiapelin ollessa kyseessä sisältää se epäilemättä sotimista. Niin myös Europa Universalis II, sillä sen kuvaama ajanjakso sisältää sotia ihan riittämiin. Sota ei kuitenkaan ole tällä kertaa itsetarkoitus, eikä pelin skenaarioiden tavoitteisiin todellakaan pääse massiivisilla kansanarmeijoilla, jos sellaisia nyt ylipäätään onnistuneesti pystyy rakentamaankaan. Ennemmin tai myöhemmin pelaajalla toki tulee yhteenottoja naapurivaltioiden kanssa useaankin otteeseen, mutta pelissä pitää hallita myös sujuva politikointi ja kaupankäynti. Strategisilla päätöksillä, sodan, rauhan ja sopivan yhteistyön välillä tasapainoilemalla pelaajan pääasiallinen tarkoitus on johdattaa hallitsemansa valtio menestykseen. Täten Europa Universalista voidaan pitää varsin perinteisenäkin strategiana.
 |
| Olisin halunut katsoa vain valtiorajat - Tietoa pukkaa joskus ruudun täydeltä. |
Pelaajan menestys mitataan skenaarioittain aloittaessa määritellyn voittokriteerin perusteella. Yleisin tapa mitata voittoa on tiettyyn ajankohtaan mennessä kerättyjen voittopisteiden kokonaismäärä (muitakin vaihtoehtoja on), jota saa kasvatettua muun muassa sotien voitoista, valloituksista, rauhan teosta ja menestyksekkäästä kaupankäynnistä. Kaikkia näitä voi kokeilla pelin eri skenaarioissa vaikkapa kolonialismin tai kaupankäynnin kukoistuksen aikakaudella. Itseasiassa, joistakin skenaarioista voit selvitä jopa suuremmin sotimatta, onnistuneella aikakauden ja valtion valinnalla. Tähän valtion valintaan kannattaakin kiinnittää huomiota ja tutustua statistiikkaan, sillä valtion sotilaallisilla, poliittisilla ja taloudellisilla voimavaroilla kunkin aikakauden aikana on suuri vaikutus pelin vaikeustasoon. Menestyksen avaimena Europa Universalis II:ssa voidaan pitää sopivan järkevää ja tasapainoista yhteistyötä, sillä sotilaallisella jyräämisellä ei pitkällä aikavälillä menesty. Peli itsessään pitää eri osa-alueensa suhteellisen hyvin tasapainossa, ja vaatii sitä näin ollen pelaajaltakin. Kaupankäynnin unohtamisella ja jatkuvalla sotimisella loppuvat nimittäin resurssit sotaan kesken hyvinkin pian. Kokonaisvaltaista menestymistään voi avittaa erinäisillä yhteistyösopimuksilla, joita voi pönkittää eteenpäin omilla teoillaan. Kaikki tämä lisää mukavasti pelin uskottavuutta ja peilaavuutta todelliseen maailmaan, ja luo lisää mielenkiintoa.
Mielekästä pelattavaa ongelmineenkin
 |
| Ruuhkaa ruudulla eikä puutetta toiminnasta. Sota on juuri päättynyt - mutta armeija onneksi voimissaan. |
Edellä mainitun perusteella Europa Universalis II:sta voitaneen pitää monipuolisena strategiapelinä. Se on myös kohtuullisen kiinnostava, sillä pelaamista riittää ja mielenkiinto pysyy yllä, mikäli jaksaa taistella itsensä alkuvaikeuksien yli. Peli on nimittäin melko paljon naksuttelua vaativa, ja käyttöliittymä vieläkin jollain tapaa sekava, joten tottumattoman on aluksi hyvinkin vaikea päästä peliin sisälle. Kun Europa Universalisin kikat sitten omaksuu, vie peli tämän tyyppisestä strategiasta pitävät täysin mennessään useiksi illoiksi, ja pelissä riittää pelattavaa yhä uudelleen ja uudelleen.
Ulkoiset puitteen pelissä eivät ole kummoisia, sillä grafiikka ja äänet parhaimmillaankin vain täyttävät tehtävänsä. Pelin visuaalinen olemus on peräti karu ja äänimaailma verrattain mitätön. Äänet toimivat joskus jopa niin huonosti tai vaihtoehtoisesti ärsyttävät, että ne kannattaa joissain tapauksissa jopa poistaa käytöstä häiritsemästä pelinautintoa. Kuva- ja teksti-informaatio nimittäin riittävät pelaamiseen vallan mainiosti. Jatkuvasti etenevän ajan vuoksi näyttö onkin joskus tuskallisen täynnä erinäisiä tiedotuslaatikoita, joihin pelaajan pitää reagoida. Onneksi ajankulun nopeutta voi itse säätää, ja se on kieltämättä varsin tarpeellinen ominaisuus. Ajoittain tarvitsee reilusti aikaa asioiden järjestelyyn ja rakenteluun sekä joukkojen komentamiseen eri puolilla hallitsemaansa aluetta kun taas toisinaan aikaa on pakko nopeuttaa, jotta kassavarantoon kertyisi vero- ja kauppatuloja toimien rahoittamiseksi.
 |
| Uskontokunnittain jakautunutta Eurooppaa. Mitä yhtenäisempi valtiosi on myös uskonnon osalta sitä helpompi sitä on hallita. |
Pelin reaaliaikaisuus ei silti ole ollenkaan ongelma, vaikka kiireisimpinä hetkinä kaipaisikin aitoa vuoropohjaisuutta. Reaaliaikaisuus nimittäin aiheuttaa joskus hoppua, ja pienoisia ajan kulun arviointiongelmia esimerkiksi sotajoukkojen määränpäähänsä saapumisen suhteen. Kaikkiaan reaaliaikaisuus tuntuu kuitenkin olevan hyvä ratkaisu, jossa tekemistä on jatkuvasti. Ellet ole sodassa, työllistävät sinua uskonnollisiin, poliittisiin tai taloudellisiin oloihinsa tyytymättömät oman maasi kapinalliset, lukuisat heihin vaikuttavat poliittiset päätökset ja varallisuuden keräämisen jatkuva tarve. Kauppiaita ja diplomaatteja joutuu siis rauhallisenakin aikana pitämään aktiivisesti liikkeellä siinä missä sotajoukkojakin, puhumattakaan budjetin tasapainottamisesta kertyvien tulojen ja kehitettävien asioiden välillä. Tässä korostuu hienon pelin kenties suurin ongelma: Käyttöliittymä, ja se hirvittävän suuri hiiren napsuttelun tarve, jossa on helppo tehdä vääriäkin toimintoja. On toki myönnettävä, että peli on monipuolinen ja laaja, ja se on sentään siihen nähden siedettävästi toteutettu. Naksuttelua on kuitenkin ehdottomasti liikaa, ja tietyt asiat ovat varsinkin kokemattomalle pelaajalle vaikeasti toteutettavissa.
Antoisa kokonaisuus
 |
| Lähetä kauppiaasi kauppakeskuksiin tienaamaan valtiollesi rahaa. |
Naksuttelu ei kuitenkaan muodostu peliä kaatavaksi ongelmaksi. Reaaliaikaisuuskin osoittautuu vain iloksi, joka mainitun jatkuvan tekemisen lisäksi taitaa olla etu moninpelissä vuoropohjaisuuteen nähden. Pelaaminenkin on opettelua vaativasta käyttöliittymästä huolimatta mielekästä eikä mikään loppujen lopuksi ole mahdottoman vaikeaa. Näin ollen Europa Universalis II antaa oivan mahdollisuuden suorastaan nauttia pelin sisällöllisestä tarjonnasta. Pelattavaa riittää, ja väen väkisin peliä ei läpi runnota. Peli on ehdottomasti tyypiltään lajia "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ja kokonaisuuden pitäminen sujuvasti hallinnassaan on haastavaa ja mielekästä puuhaa. Pelaajan tekemät strategiset ratkaisut ja kokonaiskuvan hallinta vaikuttavat aidosti ja luontevasti pelin kulkuun, eikä mitään voi pitää ennalta itsestään selvyytenä. Esimerkiksi suurempi sotajoukko ei todellakaan takaa varmaa voittoa taistelussa, jos sotilaiden moraali on vastustajaa heikompi.
Aika Europa Universalisin parissa vierähtää helposti alkuvaikeuksien jälkeen yksinäänkin ja moneen otteeseen. Mikäli käytettävissä on pidemmälti (lue: useampi tunti putkeen) aikaa, suosittelen ehdottomasti myös moninpeliä netissä. Peli on - jos mahdollista - vieläkin aidomman ja mukaansa tempaavan tuntuinen kun kilpailijavaltioitakin ohjaa toinen ihminen. Ainoaksi miinukseksi jää perin pitkät pelisessiot, joihin on hyvin harvoin aikaa. Siitäkin huolimatta moninpeli on nautinnollinen kokemus jo sinänsä loistavan yksinpelin rinnalle. Europa Universalis II:sta voi hyvällä syyllä sanoa onnistuneeksi kokonaisuudeksi, jossa upea pelisisältö jyrää ongelmitta alleen hiukan puutteellisen teknisen toteutuksen, vanhahtavan ja vähän sekavan grafiikan sekä edelleen luvattoman heikon äänitarjonnan. Tässä pelissä ulkokuori ei kuitenkaan ole haitta, jos on pientä kärsivällisyyttä ja osaa arvostaa sisältöä. Europa Universalis II on laaja, hyvällä maulla ja selvästi antaumuksella toteutettu hyvän luokan strategiapeli, jossa pelinautintoa riittää. Korostettakoon vielä: Europa Universalis II ei ole nopeatempoinen sotatoimistrategia vaan paljon laajemman kokonaisuuden hallintaa vaativa moniulotteinen peli, jonka parissa vierähtää pitkäkin tovi. Eikä pelattava todellakaan kesken lopu: Pelin verkkosivuilta voit hakea itsellesi lisää erilaisia skenaarioita.
Jarno Leinonen
Peliplaneetta.net
