Sananlaskujen loputtomasta joukosta löytyy yksi, joka sopii pohjoismaiseen pelituotantoon erinomaisesti; yritteliäisyys palkitaan. Suomalainen Remedy uurasti neljä vuotta visionsa kimpussa, mutta raskas työ palkittiin menestyksellä ja miljoonilla euroilla. Ruotsalaisen Starbreezen pitkä uurastus toi mukanaan erään tämän hetken parhaimmista konsolipeleistä ja menestystä on lupa odottaa myös Ruotsin puolelta. Starbreezen pitkä projekti Enclave on kuin Halo yhdistettynä Taru Sormusten Herraan, mutta toisaalta ei mitään sinne päinkään. Se on jotain, mikä täytyy itse kokea.
Pari vuotta takaperin katselin televisiosta dokumenttia, joka kertoi pienen ruotsalaisen pelitalon kovasta uurastuksesta suuren unelman kimpussa. Muutaman ihmisen visiosta syntyi esiteltävä demo, joka oli tarkoitus myydä suurille pelitaloille Los Angelesin E3-messuilla. Keskiajalle sijoittuva seikkailutoiminta oli upeaa katsottavaa, mutta pojat palasivat Amerikoista tyhjin käsin ja pettynein mielin. Rahat oli lopussa ja projekti laitettiin jäihin.
FastTracker-musiikinteko-ohjelmallaan pientä mainetta niittänyt Starbreeze sai lopulta ideansa läpi saksalaiselle Swing! Entertainmentille ja kaupan hyllyiltä löytyvä tulos, Enclave, on kuin kultaa vihreissä kansissa. Goottinen, täynnä mystiikkaa oleva maailma, joka on pullollaan mielenkiintoisia hahmoja, aseita, ympäristöjä ja upeita yksityiskohtia. Se on eeppinen tarina itsessään, jossa on tallella kaikki hyvään pelikokemukseen tarvittavat ominaisuudet: addiktiivisuus, loistava pelituntuma ja uskomaton visuaalinen ympäristö.
Legenda syntyy
 |
| Miehet ovat aina samanlaisia. Ei tarkoittaa ei. Rahan perässä tuo on kuitenkin. |
Valon ja pimeän taistelussa on aina uhrinsa. Celenheimin nääntyneet armeijat puolustivat elintilaansa Vatarin verenhimoisia taistelijalaumoja vastaan. Kaukaisessa horisontissa, kuoleman tanssia seuraava yksinäinen silhuetti nosti sauvansa ilmaan ja iski sen maahan. Yhdessä päivässä maailma repesi. Taivas pimeni mustaan verhoon ja maa turmeltui tulesta, verestä ja kaaoksesta.
Tuho jakoi maailman kahtia, valoon ja pimeään. Valon puolella, pohjattomien kuilujen ympäröimänä oli Enclave, Celenheimin kaupunki. Suojattuna ja siunattuna Celenheim kasvoi ja kukoisti. Pimeän puolen varjoissa asui vihaansa kasvattava joukko, joita Celenheimissa kutsuttiin nimellä Outlanders. Pimeydessä heidän voimansa kasvoi, mutta he odottivat kärsivällisesti oikeaa hetkeä. Hetkeä, jolloin he ylittäisivät kuilun ja ottaisivat sen, mitä luulivat omistavansa. Kun maailma taas parantuu ja kuilu kapenee, Outlanderit valmistavat joukkojaan kohtalon päivää odottaen...
 |
| Tästä jostain piti mennä? Ei ole ketään auttamassakaan. |
Enclave on periaatteessa hyvin perinteinen kolmannen persoonan fantasiaseikkailu. Keskiaikaisessa ympäristössä seikkaileva sankari kellistää vastaantulijoita miekallaan ja keräilee tavaroita. Lopulta hyvyys voittaa ja onnellinen loppu hymyilyttää pelaajaa. Käytännössä Enclave on kuitenkin paljon syvempi kokemus. Kuvakulman voi vaihtaa myös ensimmäiseen persoonaan, jolloin maailmaa katsotaan hahmon silmin ja kuvassa heiluu miekka ja verisuihkut. Hahmoja voi varustaa mitä erilaisin asein ja tarvikkein, jos matkan varrelta löytyvät kultasäkit on noukittu talteen. Liikaan iloisuuteen ja Lassie on kiva puhuva koira -teeskentelyyn kyllästyneet voivat valita kampanjakseen myös pimeän puolen. Varjojen taistelijat ovat kieltämättä paljon viileämpiä kuin valon vastaavat, mutta joka tapauksessa puolen valinta tuo seikkailuun aivan uudenlaista vivahdetta. Pimeän puolen saa avattua vasta kun valon puoli on seikkailtu läpi, mikä takaa todella pitkän pelikokemuksen.
Voi Luke, olisit uskonut vaan isääsi
Valon ja pimeän taisteluissa molemmissa on valittavana kuusi toisistaan täysin eroavaa hahmoa. Valon puolen seikkailu aloitetaan ritarilla, joka joutuu pakenemaan vankilasta vain vaatteet päällään. Pian löytyy kuitenkin kättä pidempää ja pitkän matkan varrella ritarin saa varustettua vaikka haarniskaan asti. Muita hahmoja ovat taikavoimilla varustettu velho, druidi, metsästäjätär, halfling ja insinööri. Vanhan vihtahousun joukoissa hahmokseen saa valita bersekerin, palkkamurhaajan, velhottaren, lichin, bombardierin tai goblinin. Kaikilla hahmoilla on täysin eri ominaisuudet, varustukset ja aseet. Jokaiselta tasolta löytyy kultaa ja jalokiviä, joita voi tasojen välillä käyttää hahmon varusteluun tai vaikka elinikää pidentävän parantavan juoman ostamiseen. Kaksi kampanjaa eroaa toisistaan samoin kuin hahmot, mikä tekee Enclavesta paitsi monipuolisen niin myös todella pitkän pelikokemuksen. Pelikokemuksen, johon täytyy paneutua.
 |
| Tähtäin on kohdallaan - mutta kauppiasta ei sovi ampua. Annas kun äiti saattaa. |
Enclave vie mukanaan jo ensi hetkistä lähtien. Kontrollit opitaan ensimmäisessä tasossa väkisinkin, joten erityistä tutoriaalia ei tarvita. Jo ritarin pako linnasta on niin vaikuttava kokemus, että tarinaa on aivan pakko jatkaa eteenpäin. Hahmolla on yleensä käytössään sekä isku- että ampuma-ase. Taikavoimia omaavilla hahmoilla pidemmän matkan tappoon käytetään taikoja. Iskuasetta, kuten miekkaa on helpompi käyttää kolmannesta persoonasta, kun taas nuolet tähdätään paremmin ensimmäisestä. Makuasia jätetään pelaajan päätettäväksi, mutta harvemmin peleissä käytetty ominaisuus on todella toimiva ja tuo toimintaan huomattavaa vapautta. Ohjain muuttuu hyvin pian osaksi pelaajan motoriikkaa, samoin kuin Halossa, joten hiiriä ja näppäimistöjä ei jää kukaan kaipaamaan.
Kynä ei ole miekkaa mahtavampi
 |
| J. Karjalaisen sanoin: mun luuranko värisee. |
Seikkailun toiminta on harvinaisen monipuolista. Vaikka monet vastustajat hiljenevät muutamalla iskulla, on ampuma-ase tarpeen enemmän kuin usein. Kauempana majailevat häiriköt voi ampua kuin Kennedyn ikään ja jos etäisyys pienenee liikaa, kannattaa kättä pidempää tavoitella kotelosta. Erinomaisella tekoälyllä varustetut vastustajat ovat niin ikään monipuolisen nokkelia. Isot kivenmurikat toimivat suojana, samoin kuin tynnyrit. Kulman takana kyyhöttävä hahmo saattaa saada viereensä sihisevän ruutitynnyrin, joka kannattaa jättää yksikseen niin nopeasti kuin mahdollista.
Tarinaa viedään eteenpäin välianimaatioilla ja juonessa mukana kulkevilla hahmoilla. Tilikirjansa kadottanut kauppias höpöttää omiaan liikaa ja on aivan tumpelo lähitaistelussa, mutta suojeluvaisto herää hassua kaljua miestä auttaessa. Tehtävät ovat todella mukavia ja vievät tarinaa eteenpäin loogisesti. Enclaven ehkä ristiriitaisin ominaisuus on sen vaikeus. Peliin pitää todella paneutua, eikä tehtäviä juosta läpi miekan kanssa heiluen. Viikatemies korjaa suhteellisen usein ja koska välitallennuksia ei voi tehdä, tulee samoja kenttiä kuljettua toistuvasti. Vaikeusastettakaan ei voi säätää, joten Enclave todella haastaa pelaajansa. Luppoaikapelaamiseen Enclave ei sovi ja se tekeekin siitä vain erinomaisen niille, jotka haluavat imeytä pelihetkiinsä mukaan kokonaan.
Hämmästyttää kummastuttaa karvaista kulkijaa
 |
| Kurkkaa kerran vielä niin pääset nukkumaan. |
Enclaven maailma on uskomatonta katsottavaa. Goottinen maailma on juuri sen verran valoisa, että upeat tasot ja yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa. Linnojen seinät ovat kuin itävaltalaisen matkaoppaan kuvista ja puista voi laskea vaikka lehdet, jos siltä tuntuu. Eniten häkellyttää vesielementtien toteutus, sillä polviaan myöten kahlaileva hahmo voisi ihan hyvin olla vaikka suoraan postikortista. Koko maailma on kuorrutettu täydellisellä viimeistelyllä, eikä uskottavampaa ympäristöä ole vielä tähän mennessä konsolilla nähty. Tasosuunnitteluun on käytetty työtunteja varmasti hämmentävä määrä, sillä sujuvan pelituntuman säilyttävät kentät ovat monipuolisia, mutteivat kuitenkaan liian sokkeloisia. Ainoat grafiikkavirheet tulevat esiin ovissa, joiden tekstuurien läpi saattaa saada iskuja, vaikka ovi olisikin kiinni. Kokonaisuus antaa kuitenkin pienen virheen anteeksi paremmin kuin hyvin ja Enclave jää historiaan eräänä Xboxin alkutaipaleen kauneimmista peleistä.
Enclaven uudelleenpelaamisarvo on merkittävä. Koko ajan juohevasti kulkeva tarina avaa lisähahmoja tasaiseen tahtiin, ja kun valon puolen seikkailu on lopulta tahkottu naama hymystä irvistäen läpi, voi koko homman aloittaa uudestaan pimeällä puolella ja heittäytyä mukaan jälleen kerran. Ansat, piilot ja mitä erilaisemmat piristykset pitävät pelihetken koko ajan intensiivisenä ja seikkailuun imeytyy todella mukaan. Enclave on monipuolinen, helposti omaksuttava peli, josta ei voi kuin nauttia. Moninpelin puuttuminen pelästyttää monet, mutta Enclave kannattaa kokea yksinkin. Se ei ole peli pieniin luppohetkiin, vaan vaatii paneutumista, mutta palkitsee sitäkin enemmän. Uskomaton peli länsinaapurista, joka ilmestyy myös PC:lle sitten joskus.
Klaus MT Holm
Peliplaneetta.net
