Joidenkin mielestä jo kulttiasemaankin kohonnut The Settlers- pelisarja on saanut jälleen uuden jatkajan neljännen osansa myötä. Kyseessähän on ensimmäisestä osasta lähtien ollut monimutkainen ja -syinen, mutta samalla myös rauhaisan leppoisa reaaliaikainen rakentelu- ja strategiapeli, jossa pelaaja hoivaa omaa heimoaan rakentaen pienten ihmisten yhdyskuntaa pala palalta toimivaksi kokonaisuudeksi. Vaikka tavoitteena pelissä onkin naapurikansojen välinen sodankäynti ja lopulta muiden heimojen alueiden valloittaminen, on The Settlersin pääpaino silti oman yhdyskunnan hallitsemisella ja sen talouden ja toimivuuden ylläpidolla.
Tutun näköistä touhua
Uudisasuttamisen neljäs tuleminen näyttää heti kättelyssä pelottavan tutulta touhulta, eikä eroavaisuuksia edellisiin osiin oikein huomaa kuin parantuneessa ulkoasussa. Pelisarjan veteraanit ovatkin heti alusta lähtien kuin kotonaan ja meininki toimii yksityiskohtia myöten pitkälti samalla tekniikalla kuin ennenkin. Vähän kaksipiippuinen juttu, mutta toisaalta? mitäpä sitä toimivaa konseptia sen enempää muuttelemaankaan.
Kampanjoida voi kolmella eri rodulla jotka ovat roomalaiset, viikingit ja Maya-intiaanit. Kaikki eroavat toisistaan niin ulkoasultaan kuin sotakoneistukseltaan, loitsuiltaan ja muutamilta muiltakin yksityiskohdilta. Jokaiselle on tarjolla lyhyet tehtäväsarjansa joiden lisäksi löytyy yksi pitkä kampanja, jossa pelaaja taistelee ilkeää Dark Tribesiä ja omituista Morbusia vastaan, joka inhoaa kaikkea vihreää ja yrittää muuttaa maailman synkäksi joutomaaksi maagisten sienten avulla. Lisäksi pelistä löytyy myös yksittäisiä kenttiä sekä mahdollisuus kahdeksan hengen moninpeliin lähiverkossa ja internetissä.
Ei suuria muutoksia grafiikkaan
The Settlers kunnioittaa ulkoasullaan edeltäjiään ollen graafisesti samalla kotoisan vanhanaikainen, mutta myös toisaalta lumoavan kaunis ja pirteän raikas. Grafiikkamoottori on rukattu kokonaan uusiksi, ja peli tukee nyt myös 3D kiihdytystä kaikkine herkullisine efekteineen. Mihinkään ylimääräiseen kikkailuun saati elvistelyyn ei kuitenkaan (onneksi) ole ryhdytty, vaan ulkoasu on edelleen erittäin "settlersmäinen".
Makeat maisemat
Maisemat ovat kaikessa uskomattomassa yksityiskohtaisuudessaan kiehtovan kauniita katsella eikä niistä oikeastaan löydä pahaa sanottavaa vaikka kuinka miettisi. Puut huojuvat tuulessa, vesi kimaltelee auringossa, linnut lentelevät ja eläimet kirmaavat metsissä. Pelaajan silmien eteen avautuukin ainutlaatuisen eläväinen virtuaalimaailma jolle mitkään kuvakaappaukset eivät tee oikeutta.
Tämän kaiken kruunaa se pikselin tarkasti toteutettu keinoelämä, jolle nämä kuvankauniit maisemat tarjoavat kulissit. Kaupungin asukkaat juoksentelevat paikasta toiseen hoidellen tehtäviään, kantaen tavaroita, kaataen puita, kalastellen, rakentaen taloja, takoen aseita, kaivaen kaivoksia, metsästäen jne. Juuri tämä ominaisuus, joka on aina The Settlers- peleissä pelaajia kiehtonut, on nyt toteutettu upeammin kuin koskaan.
Ehkäpä näkyvin uudistus The Settlers IV:n ulkoasussa on kuitenkin uuden grafiikkamoottorin antama mahdollisuus zoomata näkymää täysin portaattomasti kaukaa pilvistä melkein maan tasalle asti. Tämä loistavasti toteutettu uusi ominaisuus antaa pelaajalle entistäkin paremmat mahdollisuudet tirkistellä pikkuihmistensä hullunkurisia touhuja aivan lähietäisyydeltä. Systeemissä on kuitenkin huonotkin puolensa. Välillä kolmiulotteisen maiseman päällä nököttävät spritet eivät tunnu oikein istuvan ympäristöönsä ja näyttävät lähinnä leijuvan ilmassa. Yksityiskohtainen grafiikka kärsii pehmennyksistä huolimatta myös pahasta palikoitumisesta lähelle tarkennettaessa.
Äänimaailma tukee kokonaisuutta
Äänipuoli tukee pelin omintakeista visuaalista antia jotenkin satumaisen viipyilevällä tunnelmallaan erittäin onnistuneesti. Efektit eivät sinällään tarjoa pelaajalle mitään uutta auringon alla, mutta sopusointuinen audiovisuaalinen kokonaisuus on selvästi ajateltu loppuun asti. Kun tähän vielä liittää saumattomasti peliin sopivat taustamusiikit, on pelaaja valmis uppoutumaan tunneiksi The Settlersin maailmaan.
Pelaajan korviin ei hirveästi mitään ylimääräistä meteliä pelin aikana kantaudu, vaan lähes kaikki äänet ovat joko luonnosta kantautuvaa lintujen lauluja, tuulen huminaa ja veden liplatusta tai heimolaisten touhuilusta aiheutuvaa vasaran pauketta, aseiden kalketta ja vastaavaa. Lähes kaikissa reaaliaikaisissa strategiapeleissä perinteisesti olevat yksikköjen kuittausäänet (yes sir, ofcourse, affirmative jne.) loistavat poissaolollaan. Tämä on hyvä asia ja säästää pelaajarukan kuulokalustoa huomattavasti. Eivätpä ne kyllä tämän tyyliseen, rauhallisempaan peliin oikein sopisikaan.
Tasokasta musiikkia
Taustamusiikki on, jos ei nyt parasta pelimusiikkia ikinä, niin ainakin erittäin tasokasta tavaraa. Teemat sopivat The Settlersin leppoisaan tunnelmaan hyvin ja vaihtelevat ruudun tapahtumien mukaan onnistuneesti. Jokaisella pelin rodulla on tietenkin omat tyyliin sopivat musiikit, mutta silti säveltäjät ovat toteuttaneet itseään ehkä hieman liian kitsaasti. Muutamat vingutukset nimittäin alkavat palaa toden teolla kiinni kun pelisessiot venyvät muutamaa tuntia pidemmälle.
Pelattavuus
Omien uudisasukkaiden komenteleminen sujuu pääpiirteittäin samalla tavalla kuin ennenkin. Jokaisen tehtävän alussa pelaajalla on vain muutama uudisasukas, hieman raaka-aineita ja kasa työkaluja sekä vartiotorni. Annettuja resursseja käyttäen pelaajan täytyy rakentaa toimivia tuotantoketjuja saadakseen rakennettua kukoistavan ja menestyvän yhdyskunnan. Aluksi pitää esimerkiksi pystyttää metsurin maja. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä puutavaran saamiseksi, vaan sen seuraksi pitää rakentaa saha, jossa kaadetuista tukeista tehdään lautoja. Metsuri ei kuitenkaan voi työskennellä ilman kirvestä, joten pelaaja tarvitsee myös sepän. Seppä ei saa mitään aikaiseksi ilman rautaa, jota saa kaivoksesta ja kaivosmiehet tarvitsevat taasen ruokaa ja niin edelleen. Lisäksi pelaaja tarvitsee mm. kivenhakkaajan, temppelin, sataman, jalostamoja, teurastajan, maanviljelijän, kalastajan, metsästäjän, vedenkantajan ja useita muita vastaavia. Jokaisella on tarkka tehtävä ja sijainti tuotantoketjussa. Syy-seuraussuhteiden opettelu on työlästä mutta välttämätöntä, jotta pelissä voisi menestyä.
Omatoimista keinoelämää
Pelaaja ei ohjaa suoraan kuin tiettyjä erikoisyksiköitä kuten sotilaita, pioneereja, geologeja, pappeja ja puutarhureita. Kaikki muut yksiköt hoitavat omat asiansa ilman, että pelaaja joutuisi puuttumaan niiden tekemisiin. Jos pelaaja esimerkiksi päättää rakentaa linnan, alkavat työmiehet automaattisesti kaivaa perustuksia, kantaa kiviä ja lautoja työmaalle ja pystyttää rakennusta. Ilman, että pelaaja joutuu itse pistämään tikkua ristiin. Loistavaa! Riittää kunhan pelaaja päättää suuret linjat: Kaada tuolta puita, valmista miekkoja, pystyttäkää tähän rakennus, metsästä tuosta jne. Kunhan työkaluja ja resursseja riittää, ei pelaajan tarvitse kuin ihastella ruudulla touhuavaa kiehtovaa keinoelämää.
Rakennuksia ei kuitenkaan voi pystyttää minne haluaa, vaan pelaajan aluetta ympäröi raja. Aluetta voi laajentaa rakentamalla vartiotorneja ja miehittämällä ne sotilailla tai vaihtoehtoisesti nakittamalla pioneerit siirtämään rajaa kauemmas. Ennenpitkää vastaan tulee kuitenkin vihollisen raja, jolloin astuvat sotilaat ja hyökkäyskoneistot kuvioihin. Sotimisessa pelaajalla ei hirveästi kontrollia ole, vaan taistelut ovat samanlaista kaoottista sekamelskaa kuin aiemmissakin versioissa. Kunhan naapurin vartiotornin saa tuhottua, samalla myös sen elinalue pienenee. Voittotekstit napsahtavat ruutuun, kunhan kaikki vastustajan vartiotornit ovat maan tasalla ja alueet valloitettu.
Pelaaminen on loogista ja helppoa, mutta aloittelevalla pelaajalla voi mennä tunti jos toinenkin, ennen kuin kaikki pelin niksit ovat selvinneet. Onneksi pelissä on kattava, 12 osainen tuoriaali ja selkeä ohjekirja, jotka madaltavat oppimiskynnystä huomattavasti. Vaikeustaso on viritetty melko kovaksi, ja kärsivällisyys onkin tärkeä hyve tutustuttaessa The Settlersin maailmaan.
Mitä uutta on tarjolla?
Vanhat konkarit ovat kuitenkin heti mukana menossa, sillä uutuudet ovat melko vähissä. Tässä pieni lista uutuuksista kolmanteen versioon nähden:
- Pääpaino on taas rakentamisella, ei sodankäynnillä.
- Sotilaat eivät enää ylene, vaan nyt saa itse päättää minkä tasoisia yksiköitä kouluttaa.
- Pelaaja voi rakentaa sotalaivoja, ja merenkäyntiä on muutenkin paranneltu.
- Pioneereille ja geologeille täytyy valmistaa työkalut ennen kuin ne voivat aloittaa työn teon.
- Muutamia uusia yksiköitä ja ammatteja kuten puutarhurit, metsästäjät ja sabotöörit.
- Äänichat mahdollisuus.
- Uusia pelimuotoja niin yksin- kuin moninpelissäkin.
- Pelaaja voi pystyttää patsaita yms. koristuksia parantaakseen armeijansa moraalia.
- Aasikärryillä voi perustaa uuden kylän alueidensa ulkopuolelle vaikka toiselle puolelle karttaa.
- Moninpelissä voi käydä kauppaa muiden pelaajien kanssa.
- Myös kaivajat ja kantajat koulutetaan nyt erikseen, joten pelaaja saa itse päättää niiden määrän.
- Tekoäly tarjoaa entistä huomattavasti kovemman vastuksen.
Yhteenveto
The Settlers IV on edellisiin osiin tutustuneille tuttu ja turvallinen vaihtoehto, sillä muutoksia on vähän ja tuttu meininki on tallella. Grafiikka on loistavaa ja peli on selvästi mennyt eteenpäin ja kehittynyt paremmaksi. Mitään varsinaista uutta se ei kuitenkaan hirveästi tarjoa, eli jos edelliset osat alkoivat jo tuntua pakkopullalta, ei neljättä osaa oikein enää uskalla suositella. Mikäli The Settlers pelit eivät kuitenkaan ole entuudestaan tuttuja ja strategiapelit kiinnostavat tai edellisistä osista ei ole vielä saanut tarpeekseen, kannattaa tähän ehdottomasti tutustua. Varoituksen sana uusille pelureille lienee kuitenkin paikallaan. Hidas tempo ja muutenkin rauhallisen väkivallaton meininki ei varmastikaan sovi kaikille.
Yleisesti ottaen neljäs The Settlers peli on juuri niin hyvä kuin se vain voi olla. Se on kaunis katsella, mukava kuunnella, hauska pelata ja sen ominaisuudet on aikojen saatossa hiottu pikkuhiljaa terävimmilleen. Kovasti saa suunnittelijoiden aivoriihet pyöriä ylikierroksilla, jos aikovat tästä vielä The Settlersiä paremmaksi kehittää. Ehkä Blue Byten olisikin aika jo jättää loppuun lypsetty lehmä ja siirtyä uusien innovaatioiden pariin.
Teppo Lähtinen
