Kannettavan Playstationin omistajille olisi taas konsolintäytettä tarjolla. Alkuun konsolia moitittiin sen korkeintaan keskinkertaisista peleistä. Viimeisen puolen vuoden aikana suorastaan hyviä pelejäkin on kuitenkin putkahdellut markkinoille säännöllisin väliajoin. Miltei vakioksi on muodostunut, että jokseenkin joka toinen käsiini saamani PSP-peli on koko lailla surkea ja taas joka toinen huomattavasti keskivertoa parempi julkaisu. Minun onnekseni kohdalleni osui tällä kertaa näistä se jälkimmäinen. Killzone: Liberation putsaa nimittäin PSP:n kasvoja varsin ansiokkaasti. Tai pitäisikö sanoa, että se pikemminkin tahrii konsolin ruudun hurmeella?
Isoveljeään parempi
 |
| Lieneekö tämä hauva sisäsiisti. |
Liberation on sukua PS2:n Killzonelle, joka ei koskaan noussut mitenkään käsittämättömään suureen suosioon, vaikka oman fanikantansa varmasti muodostikin. Pelintekijät ovat onneksi vihdoin oivaltaneet, ettei PSP yksine tatteineen oikein sovellu FPS-pelien sulavaan ohjastamiseen. Siksipä kamera onkin viskattu suosiolla pelaajan silmistä parinkymmenen metrin korkeuteen lintuperspektiiviin. Kun pelaajalla on yksi huolehdittava asia vähemmän, nousee pelattavuus heti pari pykälää korkeammalle. Kuvakulmansa johdosta peliä voisi miltei luonnehtia nykypäivän Commando-klooniksi. Oldskool-otetta Liberationista löytyykin rutkasti, mutta mistään vanhanaikaisesta pelistä ei kuitenkaan ole kysymys. Kuvakulmansa puolesta peli tuo mieleen myös Metal Gear Solidin, joskin toiminta on asteen verran suoraviivaisempaa.
 |
| Neljä yhtä vastaan. Melko reilua? |
Pelin visuaalinen toteutus on kerrassaan erinomaista. Mukaansatempaavan introvideon myötä menevyys jatkuu myös itse pelissä. Vihollisia lappaa ruudulle sen verran intensiivistä tahtia, ettei tylsistymään ehdi vaikka kuinka yrittäisi. Toiminta ei kuitenkaan ole silkkaa silmitöntä räiskimistä. Liikkeensä on harkittava tarkkaan, sillä hätäinen sotilas on yhtä kuin kuollut sotilas. Energiapalkki hupenee nopeasti jo muutamasta osumasta, mikä nostaakin pelin vaikeustason varsin korkeaksi. Onneksi kussakin kentässä on sentään useampia välietappeja, joista kuolon korjaamisen jälkeen pääsee jatkamaan. Ja se kuolohan korjaa. Vaikka kohtuullisen pitkähermoinen luonteeltani olenkin, katkesi se pinna minultakin useampaan otteeseen. Pelin pariin palaa kuitenkin kerta toisensa jälkeen, ja parin sisuuntumisen jälkeen mahdottoman tuntuiset kohdatkin menevät läpi. Heikkohermoisemmalle räiskintäpelien aloittelijalle peliä en silti välttämättä menisi kokeilematta suosittelemaan. Vaikeustaso on näet korkealla heti alusta lähtien.
Ennen oli pelit rautaa
 |
| Sinko on sotilaan paras kaveri. |
Hahmon kontrollointi on varsin soljuvaa, lukuunottamatta tähtäämistä, joka tuntuu välillä hieman turhan herkältä. Tarjolla on myös muutama erilainen moninpelimuoto, joskin vain ad-hoc-tilassa. Etenkin co-oppina tehtäviä olisi ollut erittäin mielenkiintoista mättää kaverinkin kanssa netin välityksellä. Peli tarjoaa myös netin kautta tapahtuvaa lisämateriaalin lataamista, mutta ainakin arvosteluversiossa pelin tarjoama linkki ei toiminut.
Killzone: Liberation on erittäin hyvä muistutus siitä, että vaikka kehitys kuinka kehittyy, tietyt asiat vain ovat ja pysyvät. Ylävinkkelissä keikkuva kuvakulma saattaa olla joidenkin mielestä 90-luvun jäänteitä, mutta suosittelisin kyynikoille mahdollisuuksien mukaan pikaista testiä kyseisen pelin parissa. Jos vielä tämänkin jälkeen on naama vääränä, on ehkä syytä löysentää sitä useimmiten talvella pidettävää hattua ja läpsäistä itseään päättäväisesti poskelle ja testata uudelleen.
Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net
 |
Lyhyesti |
Vaikea mutta addiktiivinen räiskintäpeli, joka genressään on PSP:n ehdotonta parhaimmistoa. |
 |
Hyvää |
- Koukuttaa tuhdisti
- Kuvakulma toimii
- Hermot riittävät yleensä juuri sen bussimatkan verran
- Neo-vanhankoulun räiskintämeininki on tervetullutta
|
|
 |
Huonoa |
- Välillä vaikeuteen menee hermot
- Tähtäys välillä turhan ärhäkkä
- Ei varsinaista nettimoninpeliä
|
 |
Kävijäarvostelut |
|
 |
English summary |
Killzone: Liberation proves that PSP really has hope concerning fast paced action games after all. It took this long for game creators to realize that first person perspective is not really the best way to handle things on PSP, since it only has one analog stick. The bird perspective works very well and brings back memories from the times when all shoot-em-ups were viewed from this angle. The difficulty level is also kind of oldskool, which in other words means pretty damn hard. Therefore, I can't necessarily recommend the game for the absolute beginners. For a bit more advanced players, Killzone: Liberation offers a kick-ass gaming experience with stunning visuals and excellent playability. |
