Ulkona on lähemmäs kolmekymmentä astetta lämmintä ja minä pelaan sisällä jääkiekkopeliä. Tämän pelin julkaisupäivä ei ole kyllä mikään otollisin. Pistää miettimään, miksi tätä peliä ei olisi voitu hinkata parempaan kuosiin ajan kanssa.
Konamin ESPN-sarja ei ole mitenkään erityisen huono, vaan ihan kelpokamaa. ESPN Winter X-Games Snowboarding oli ihan hyvä esitys, mutta jäi EA:n SSX:n varjoon. Sama juttu on käynyt tässäkin, eli saman pelitalohirviön varjossa taas irvistellään. Tällä kertaa pistää kyllä miettimään, ollaanko sitä edes yritetty.
Pelaajilla oikeat nimet, jippii...
 |
| Näkyykö kello - näkyykö lisenssi |
Pelimoottoriin on nähty ilmeisesti jonkin verran vaivaa. Grafiikka ja animaatiot ovat ihan mukavaa tasoa ja kasvojakin on yritetty vääntää esikuviensa näköisiksi. Pelaajien hahmot ovat kauniita, mutta kasvoista ei oikein tunnista ketään - ja koska parempaakin on nähty, mitään suuria, sykähdyttäviä tunteita ei synny. Ruudunpäivitys on kohtalaista, mutta aina matsin päätyttyä, pari sekuntia kestävä, täydellinen ruudun pimentyminen on selvä kauneusvirhe.
NHL:n vuoden 2000 joukkueet ja pelaajat ovat edustettuina oikeilla nimillään. Valikot ovat toimivat ja jopa ajoittain miellyttävän näköiset. Niissä surffailisi mielellään enemmänkin, mutta varsinkin kesken pelin tähän ei halua kuluttaa aikaansa. Latausajat ovat nimittäin anteeksiantamattoman pitkät! Erien välissä olisi myös kiva nähdä jotain tilastoja, mutta tällaisia herkkuja ei ole tarjolla.
Pelattavuus, onko sitä?
Pelattavuuden takia tätä peliä on parjattu ja paljon. Kaikki haukkuminen ei ehkä ole ollut aiheellista, mutta syvältähän se on, ei siitä pääse mihinkään. Pelaajien ohjaaminen on jotenkin kankeaa. Ihmetystä on herättänyt myös se, että kentällä saa puikkoihinsa lähimpänä kiekkoa olevan pelaajan R1-napista. Tämä ei kuitenkaan ole kuin tottumiskysymys. Nappien paikat ovat muutenkin vähän eri järjestyksessä kuin on yleensä, mutta niitä pääsee säätelemään.
 |
| Aloituksen voittaminen on jumalattoman vaikeaa. |
Yksi ärsyttävä, sinänsä epäoleellinen, piirre on se miten pelaajat käyttäytyvät pelin keskeytyessä. Kun tulee esim. pitkä kiekko, niin kaikki pelaajat tekevät heti automaattisesti U-käännöksen. Monessa muussa jääkiekkopelissä tässä vaiheessa on aina mukava runtata kaveria, mutta tässä tekeleessä se ei onnistu. Kiekon saaminen aloituksessa on myös harvinaisen vaikeaa ja pidemmän päälle ohjain alkaa ikävästi kuumottaa kädessä.
En tiedä, olenko jotenkin erityisen väkivaltainen ihminen, mutta jäähyt ovat tässä pelissä allekirjoittaneelle arkipäivää. Asia ei muuten ehkä ärsyttäisi niin paljon, mutta on se kumma kun ylivoimalla vastustaja tuntuu saavan maaleja hävyttömän helposti. Tulostaulu pysyy kyllä peleissä yleensä realistisella tasolla, joka on kyllä plussaa.
Jäähyaitioon on tungosta
 |
| Minne sitä mailaa ollaankaan työntämässä... |
Kaksinpeli on hyvin hupaisaa siinä mielessä, että viisi pelaajaa viittä vastaan tuntuu olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. Kaveria on niin hauska koukkia ja kaadella, että tuomarin passittaa jengiä jäähylle tasaisin väliajoin. Ihmetystä herätti se, etten onnistunut saamaan yhtään rangaistuslaukaustilannetta, vaikka tein mitä törkeyksiä hyökkääville pelaajille.
Tappelut ovat mukana, totta kai. Toteutus vain sattuu olemaan perseestä. Nimittäin tappelu on kuin jostain teinidiskosta illan viimeisinä tunteina. Kukaan ei oikein tiedä mitä tapahtuu ja tapahtui. Valot välkkyvät ja katkonaiset hetket välähtelevät silmille. Sitten on jompikumpi maassa. Tappelu on jokin "taiteellinen" videopätkä, jonka tulokseen ei voi vaikuttaa, höh! Jostain syystä tämän viihdetuokion jälkeen pelaajat eivät kuitenkaan joudu jäähyaitioon.
Juontajat ovat piristävä poikkeus. Ne eivät ärsytä missään vaiheessa ja heittävät sopivan innostuneesti läppää. Niiden jutuille jopa naureskelee joskus. Sanavarasto on kyllä aika rajoittunutta, eikä pelaajista heru hirveästi mitään ylimääräistä tietoa. Toisaalta tämä on yleinen ongelma kaikissa urheilupelissä. Juontaja alkavat nopeasti toistamaan itseään.
Äänityöskentely on muutenkin ihan hyvää, vaikka yleisö jää ehkä vähän taka-alalle. Luistimen ääni jäätä vasten on hieman liian hallitseva ja kunnon runttausääniä jäi kaipaamaan. Yleisö on muuten yllättävän hauskan näköistä porukkaa. Ne hakkaavat jäähyaition pleksiä ja nousevat seisomaan tappelun alettua.
Lopullinen tuomio
Kaksinpelinä ESPN National Hockey Night on sinänsä viihdyttävä, mutta realismin kanssa on vähän niin ja näin. Pelattavuus on mitä on ja grafiikastakaan ei mitään erikoismainintoja tipu. Kyllä ihmetyttää, miksi tämäkin piti julkaista. Ehkä jos aikaa tähän olisi käytetty enemmän, olisi lopputulos toinen, mutta jotenkin sekin epäilyttää.
Huonoin PS2:n lätkäpeli tähän asti. Sinänsä mitä tulee yleensäkin PS2:n lätkä- ja fudispelitarjontaan, ei Sonyn pomoilla ole vielä syytä henkselien paukutteluun. Tarvitaan laadukkaampia julkaisuja tai pelaajapuoli alkaa hermostua (eräs ärsyyntynyt arvostelija ainakin). Vaikka peli ei ole täysin huono, ja kaksinpeliäkin jaksaa jonkin verran pelata - ei sen ostamiselle löydy mitään järjellistä syytä. PS2:n urheilupeleistä sentään International League Soccer oli huonompi. Taidonnäytteenä se olikin jo sitten sitä luokkaa, että kyseisen tiimin kannattaa pitää vähän aikaan matalaa profiilia. En ihmettelisi, vaikka joku kyseisen fudispelin ostanut menisi häiriintyneessä mielentilassa koputtelemaan asianomaisten ovelle, mukanaan Fiskarsin tuoteperheen järeämpää kalustoa.
Kari KoivistoinenPeliplaneetta.net
