Kun tuossa pari viikkoa sitten postiluukusta kolahti uunituore, suoraan monistuksesta tullut StarTopian boksi, en ollut kuullut kyseisestä pelistä vielä juurikaan mitään, mitä nyt muutaman kuvakaappauksen olin nähnyt ja tiesin, että kyseessä olisi jonkinlainen avaruusasemalle sijoittuva SIM-tyylinen rakentelupeli. Oli aika jännää ja piristävääkin pitkästä aikaa tutustua ihan tyhjältä pöydältä uuteen peliin ilman sen kummempia ennakkoasenteita tai hypetystä.
Bullfroginismia
Pienen ohjekirjaan ja kattaviin tutoriaalitehtäviin tutustumisen jälkeen kävi kuitenkin nopeasti selväksi, että kyseessä on aika paljon enemmän kuin ”vain” tyypillinen Sim City -klooni. StarTopia muistuttaakin enemmän avaruuteen sijoitetun Theme Hospitalin ja Dungeon Keeperin sekoitusta yhdistäen tavoitehakuisen rakentelun, henkilöstön hoivaamisen ja reaaliaikaisen elintilasta taistelemisen yhdeksi kokonaisuudeksi. Yhteys edellä mainittuihin peleihin ei ole mikään ihme, sillä StarTopian takana olevan Mucky Foot Productionsin palkkalistoilla komeilee useampikin edesmenneen Bullfrogin työntekijän puumerkki.
 |
| Kaarevapintainen avaruusasema näyttää parhaimmillaan todella hyvältä. |
Omituisen, hieman väkisinväännetyn mukahauskan alkudemon ja tolkuttoman pitkän latausajan jälkeen ruudulle pamahtaa jännän omaperäinen alkumenu. Taustalla sykkivä, pirteän vinkeä hilipalipippan-musiikki saa hymyn kasvoille ja muutenkin valikoissa edestakaisin ramppaaminen sujuu suht kivuttomasti. Pakollisten asetuksien kohdalle säätämisen lisäksi menusta voi aloittaa tehtävän, pelata vapaamuotoista ”hiekkalaatikko” -peliä tai aloittaa moninpelin. Tietty aikaisemmin tallennetun pelitilanteen voi myös ladata. Niin… ja myös pelin lopetus onnistuu.
Harjoitus tekee mestarin
Yksittäiset tehtävät alkavat vapaaehtoisilla tutoriaalitehtävillä, joissa pelaajaa opetetaan kädestä pitäen rakentamaan ja ylläpitämään omaa avaruusasemaa. Oiva tapa oppia pelaamaan, jos ei halua muodostaa syvempää ystävyyssuhdetta pelin ohjekirjaseen. Tylsä läpyskä siis nurkkaan ja eikun harjoittelemaan. Hauskan viralliselta kuulostava avunantaja käy leppoisaan tahtiin läpi StarTopian niksit, ja pian pelaaja onkin sisäistänyt kaikki perustaidot kuten tuotantomodulien avaamisen, henkilöstön palkkaamisen, huoneiden ja rakennuksien pysytyksen, energian (pelin valuutta) haalimisen ja kaupankäynnin. Lisäksi pelaaja tutustuu hauskasti donitsin muotoiseen asemaan ja sen kolmeen eri kerrokseen jakautuvaan rakenteeseen.
 |
| Donitsinmuotoinen avaruusasema koostuu 16:sta kolmekerroksisesta sektorista. |
Tämä avaruusdonitsin kehä jakautuu kuuteentoista sektoriin, ja jokainen sektori jakautuu kolmeen kerrokseen. Alin kerros on ns. konekansi, jonka pinnalla suurin osa pelistä touhutaan. Sinne rakennetaan kaikki tehtaat, telakoitumisalustat, tutkimuslaboratoriot, varastot ynnä muut vastaavat. Keskeltä löytyy viihdekansi majoitustiloineen, kauppoineen, baareineen ja diskoineen. Ylimpänä on biokansi, jonka keinotekoinen ja täysin muokattavissa oleva nanomaaperä antaa mahdollisuudet niin maanviljelyyn kuin vapaa-ajanviettoonkin. Tilan loppuessa kesken, pelaaja voi entisöidä avaruusasemasta uusia sektoreita tarvittavaa energiamäärää (raha) vastaan. Viimeisimmissä tehtävissä laajentumista rajoittavat hinnan lisäksi asemalla riehuvat vastustajat, jotka pitävät omia sektoreitaan hallussa ja laajenevat kilpaa pelaajan kanssa. Ennenpitkää myös laserpyssykät siis täytyy kaivaa esiin ja näyttää muille mistä astrochicken pissii.
Hommat hanskassa
Käyttöliittymä tuntuu alusta lähtien mukavalta ja se on helppo omaksua. Mikäli omistaa kolminappisen hiiren, ei näppäimistöön välttämättä tarvitse edes koskea kuin oman nimen kirjoittamisen yhteydessä. Kameran pyörittäminen, korkeuden säätö ja kaikki monimutkaisemmatkin manööverit juurtuvat selkäytimeen ennen kuin hermosolut ehtivät kissaa sanoa. Peli ei pistä missään vaiheessa hanttiin, vaan kaikki sujuu jotakuinkin itsestäänselvästi heti alusta lähtien. Ensimmäinen puolituntinen menee pelkästään niiden muutaman jo pystytetyn pytingin ja niiden ympärillä mönkivien alienien edesottamuksia seuratessa ja toinen mokoma sujahtaa, kunhan pääsee säätämään biokannen keinomaaperää ja ilmastoa. Ja se jos mikä on hauskaa hommaa.
 |
| Pelistä löytyy paljon omaperäistä populaa. |
Myös varsinaiset tehtävät alkavat hieman opettavaan sävyyn totuttaen pelaajaa vielä galaksin eri rotujen ominaisuuksiin ja niiden erikoistaitoihin. Esimerkiksi lääketieteelle omistautuneet Greyt työskentelevät sairaaloissa ja Salt Hogit raatavat tehtaissa ja kierrätyskeskuksissa. Aina kentän alussa pelaaja saa työnantajalta tietyn tavoitteen, johon on päästävä määrätyissä puitteissa. Aluksi riittää pienen aseman pystyttäminen, vieraiden tyytyväisyys ja tarvittavan energiamäärän kerääminen, mutta myöhemmin vaaditaan esimerkiksi sairaala- ja vankila-asemien pystytystä, keksintöjen kehittämistä sekä ravinnon viljelyä tietyssä aikarajassa.
Rakentelupeleille tyypilliseen tapaan suurin osa ajasta menee varallisuutta kuvaavan energiapalkin kasvua tuijottaessa. Kun tarvittavat rakennukset on tehty ja väki palkattu, ei pelaajalle oikein jää muuta tehtävää kuin energian keruu ja treidaaminen satunnaisesti asemalla käyvien kauppiaiden kanssa. Tässä vaiheessa arvostelijaraasulta pääsi usein haukotus. Tietty jatkuvaa mikromanagerointia voi harjoittaa jos jaksaa, eli säätää vaikka diskon sisäänpääsyhintaa ja antaa ylennyksen satelliittilautasta operoivalle Targille.
Tehtävät loppuvat kesken
 |
| Turbohisseillä siirrytään vikkelästi kerroksesta toiseen. |
Tehtävät ovat enimmäkseen helppoja, eikä niitä ole kuin kymmenisen kappaletta. Ensimmäisen kerran stoppi tuli muistaakseni vasta seiskatehtävän kohdilla, kun vastaan tuli aikaisemmin mainitut kilpailevat asemapäälliköt agressiivisine hyökkäyksineen, ja vasta aivan viimeiset tehtävät tarjosivat kunnolla haastetta. Tästä johtuen tehtävät oli hakattu puhki jo muutaman illan intensiivisen veivaamisen jälkeen. Tämän jälkeen voi toki syventyä hiekkalaatikko-pelimuotoon, jossa pelaaja voi itse säätää haluamikseen kaikki muuttujat tietokonevastustajien ja energian määrästä aina aurinkotuulien, meteorisateiden, tähtijäristysten ja vakoojien yleisyyteen. Jos tykkää siis rauhallisemmasta rakentelusta ilman vastustajia ja tiukkoja tavoitteita, hiekkalaatikkotilassa se onnistuu hyvin.
Audiovisuaalista tykitystä
 |
| Laaja ja hyvin varusteltu biokansi pitää jengin tyytyväisenä. |
StarTopian grafiikka on todella onnistunutta. Sehän ei nykypäivänä ole enää mikään ihme, mutta tällä kertaa mukaan on saatu myös hieman omaperäisyyttä ja tyyliä. Muukalaisrodut ovat juuri sopivan koomisia ja personaallisen näköisiä ja ne on animoitu pikkutarkasti hauskojen yksityiskohtien kera. Sarjakuvamaisten alienien vastapainoksi itse asema edustaa perinteisempää scifiä ruostunut teräs-lookillaan, putkillaan, valoillaan ja ritilöillään. Lopputulos on todella onnistunut sekoitus Star Trek - lateksiotsameininkiä ja hieman vakavammin otettavaa, synkkää tulevaisuusvisiota. Tekstuurit ovat teräviä ja objektit on mallinnettu polygoneja säästelemättä. Tästä johtuen maisemat ovat silmiä hiveleviä - katsoi peliä sitten kilometrin aseman ulkopuolelta tai muutaman sentin korkeudelta aseman upeasti kaareutuvasta lattiasta.
Äänet ovat aivan loistavia, eivätkä jää hauskasta ulkoasusta jälkeen pätkääkään. Jokaisen kerroksen omat tunnusomaiset musiikit sopivat mainiosti muutenkin nyrjähtäneeseen tunnelmaan ja toinen toistaan railakkaammat ääninäyttelijät vain parantavat omituista fiilistä. Varsinkin ketku huijarikauppias bassoäänellään ja lipevillä kommenteillaan antaa hyvät naurut.
Tavanomainen mutta erikoinen
Silloin tällöin iskevästä monotonisuudestaan huolimatta StarTopia on ehdottoman hauska peli ja tarjoaa mukavaa puuhastelua tämän tyylisistä peleistä pitäville. Tehtäviä ei ole tosiaankaan liikaa, mutta pelistä löytyvät moninpeli ja hiekkalaatikkotila tarjoavat viihdettä pidemmäksikin aikaa. Itse en ainakaan kokenut peliä mitenkään hirvittävän lyhyeksi, vaikka tehtäviä hiukan enemmän olisi voinutkin olla. Loistava tunnelma, ihmeellinen äänimaailma sekä upeat, omaperäiset ja hauskat grafiikat luovat lähes ennenkokemattoman makeat puitteet tälle loppujen lopuksi melko tavalliselle rakentelupelille. Kyseessä on siis tavanomainen, mutta silti erikoinen peli. Theme- ja Sim-pelien ystävät ihastuvat varmasti ja kyllä muutkin aihepiiristä kiinnostuneet luultavasti pitävät. On se sen verran hassu peli.
StarTopia-demoTeppo LähtinenPeliplaneetta.net
